Häiriötekijät kerrostalossa

Asuminen kerrostalossa on yleisin asumismuoto Suomessa. Kaikissa asumismuodoissa on hyvät ja huonot puolensa. Yksi kerrostalossa asumisen keskeinen asia on, että naapureiden väliset suhteet ovat avainasemassa asumismukavuuden kannalta. Jos esimerkiksi elämisen rytmit naapureiden välillä ovat hyvin toisistaan poikkeavat, voi asumismukavuus kärsiä ja syntyä tarve neuvotella yhteisistä naapuruuden pelisäännöistä.

Yleisin naapureita yhdistävä asia on huoneistosta tai pihan kautta kantautuvat asumisen ja elämisen äänet. Kyse voi olla esimerkiksi musiikin soittamisesta, harrastuksista, kanta-astumisesta tai lasten leikkimisestä aiheutuvista äänistä. Edellä mainituista lasten leikkimisestä aiheutuvat äänet ovat tänä päivänä yksi yleisimmistä valitusaiheista, mikä saattaa osaltaan heijastaa myös yhteiskunnallista muutosta väestörakenteessa. Pohdimme alla lasten aiheuttamien äänten lisäksi asukkaiden mielenterveyden haasteiden lisääntymisen johdosta aiheutuvia haasteita.

Lasten äänet

Lapsista lähtevät äänet on kautta aikojen ollut yksi keskeinen valittamisen aihe taloyhtiöissä. Suurten ikäluokkien aikaan 50-luvulla taloyhtiöissä oli paljon lapsia ja ääntä lähti sitä myötä myös paljon. Tuolloin taloyhtiöissä oli usein palkattuna talonmies, joka yritti kaitsia lapsia parhaansa mukaan. 

Tänä päivänä väestörakenne Suomessa on hyvin toisenlainen. Lasten syntyvyys on historiallisen matalalla tasolla, kun samaan aikaan suuret ikäluokat ikääntyvät. Tästä syystä väestön yleisesti kokema sietokyky lasten aiheuttamille äänille on saattanut entisestään pienentyä ja ääniä pidetään vielä aikaisempaa helpommin häiritsevinä.

Yksi asiaan vaikuttava tekijä on myös maahanmuutto. Maahanmuuttajataustaiset perheet ovat usein kantaväestöön nähden suurempia ja tilanne monessa asuinkohteessa saattaa olla se, että pihalla temmeltävät lapset ovat pääosin ei-kantasuomalaisia. Tämä aiheuttaa tilanteeseen vielä uuden yhteiskunnallisen kerroksensa. Vaikka suurten ikäluokkien aikaan kantasuomalaiset lapset olisivat aiheuttaneet aivan yhtä paljon meteliä, kuin tämän päivän maahanmuuttajataustaiset lapset, saatetaan helposti tehdä tulkinta, että äänten häiritsevyys johtuisikin yksinomaan kulttuuritaustasta.

Pahimmassa tapauksessa tilanne polarisoituu ja haittaa koko taloyhtiön tai asuinalueen yhteishenkeä. Jotta tilanne ei pääsisi eskaloitumaan, olisi hyvä jokaisen pysähtyä miettimään esimerkiksi seuraavia asioita:

• Väestörakenteen muutos ja lasten äänet: Kun lasten määrä vähenee ja väestörakenne on ikääntyneempi, millaisia arvoja suomalaisessa yhteiskunnassa halutaan ylläpitää? Suomalainen yhteiskunta on tunnettu järjestyksen vaalimisesta ja se luo monelle turvallisuutta, jota pidetään suuressa arvossa. Mikä on lasten paikka tässä yhteiskunnassa – saako lapset näkyä ja kuulua, vai tulisiko heidän sopeutua aikuisvoittoiseen säädellympään maailmaan?
• Kulttuurierot: Kulttuurit ovat erilaisia ja useissa muissa ei-kantasuomalaisissa kulttuureissa eläminen on yksinkertaisesti äänekkäämpää, kuin Suomessa. Siten myös lasten äänekkääseen leikkimiseen saatetaan suhtautua vapaammin ja usein lapset saattavat leikkiä pihalla keskenään ilman aikuisen läsnäoloa. Kulttuurien erilaisuudesta tulisi kyetä käymään rakentavaa keskustelua kärjistämättä tilannetta kuitenkaan yksioikoisesti kulttuurierojen syyksi. Useinhan erilaiset kulttuurit voivat olla myös rikkaus, joten sitä, että eroja löytyy, ei tulisi pelätä, vaan ottaa tilanne asiallisesti puheeksi. 
• Yhteiset arvot ja pelisäännöt: Näissä tilanteissa ratkaisut eivät löydy vain järjestyssäännöistä, vaan tarvitaan yhteistä keskustelua asuinyhteisön arvoista ja toimintatavoista. Avoin keskustelu ja erilaisiin elämäntilanteisiin tutustuminen voi auttaa hälventämään epäluottamusta ja rakentamaan yhteisymmärrystä. Tämän päivän talonmiehen roolia sälytetään usein hallitusten tai asukastoimikuntien jäsenille ja isännöitsijöille. Heillä voikin olla parhaassa tapauksessa rooli asumisrauhan edistämisessä mutta häiriötä kokevan asukkaan vastuuta tilanteen selvittämiseen osallistumisesta ei tulisi kuitenkaan sivuuttaa.

Mielenterveys ja muistisairaudet asumisen häiriötekijöinä

Väestön ikääntyessä myös muistisairaudet yleistyvät, ja niiden vaikutukset näkyvät yhä enenevissä määrin myös taloyhtiöissä. Kun asukkaan toimintakyky heikkenee, se voi ilmetä naapureille esimerkiksi seuraavanlaisina häiriötilanteina

• Palo- ja vesivahingot: Asukas saattaa unohtaa lieden päälle, tai hanan auki, mikä voi aiheuttaa vakavia vaaratilanteita. 
• Epäsiisteys: Kotiin voi kertyä suuria määriä tavaraa, ja siivouksen laiminlyönti voi aiheuttaa hajuhaittaa ja levittää tuhohyönteisiä.
• Melu: Esimerkiksi yöaikaan vaeltelu, esineiden kolistelu tai jatkuva television katselu kovalla volyymilla voivat häiritä naapurien yöunia.
• Naapuruuskonfliktit: Muistisairas asukas voi syyttää naapuria toiminnasta, jota ei esimerkiksi todellisuudessa tapahdu, josta syystä asiaa ei myöskään kyetä naapureiden välillä käsittelemään ja tilanne riitautuu. Tämä kuormittaa usein naapuruussuhteen lisäksi isännöitsijää ja hallitusta.

Siinä missä järjestyssäännöt eivät yksioikoisesti tarjoa ratkaisuja lasten aiheuttamiin ääniin, myöskään asukkaan terveysongelmiin ei taloyhtiö voi suoraan puuttua. Kun mietitään ratkaisuja, olisi hyvä ottaa seuraavat asiat huomioon:

• Teknologia avuksi: Vahinkotilanteita voidaan taloyhtiöissä ennaltaehkäistä erilaisin teknologisin ratkaisuin, esimerkiksi palovahinkoja liesivahdeilla.
• Kunnioittava keskustelu: Meluun ja naapuruusskonflikteihin liittyvät tilanteet ovat usein hyvin vaikeita käsitellä. Vaikka häiriöt voivat olla merkittäviä, on tärkeää muistaa, että niiden taustalla on sairaus, ei paha tahto. Isännöitsijä ja hallitus voivatkin usein toimia vain sillanrakentajina asukkaan ja omaisten sekä sosiaaliviranomaisten välillä. Avoimen ja kunnioittavan keskustelun järjestäminen asukkaiden välillä, johon kutsutaan myös omaiset mukaan, on suositeltavaa. Tilaisuuden vetäjäksi voi kutsua ulkopuolisen sovittelijan esimerkiksi Asumisrauhan keskuksesta, mikäli se kaikille sopii. 
• Häiriönhoito: Viime kädessä taloyhtiö joutuu myös punnitsemaan perinteisiä häiriönhoidon keinoja ja joskus häätö voi olla tarvittava keino asumisrauhan palauttamiselle taloyhtiöön. Häätö voi myös viime kädessä toimia keinona havahduttaa omaiset tai yhteiskunnan tukiverkosto pahentuneeseen tilanteeseen, jotta oikein kohdentunut apu löytyisi ikääntyneelle ja sairastuneelle henkilölle.

Yhteisöllisyys avaimena.

Naapuruushäiriöt ovat usein peili yhteiskunnan muutoksille. Kun asuminen tiivistyy ja väestörakenne muuttuu, tietyt haasteet voivat lisääntyä. Sekä lasten leikkimistä koskevissa tilanteissa että mielenterveyden rakoillessa syntyy tilanteita, joihin ei ole helppoja ratkaisuja. Avainasemassa tilanteiden selvittelyssä on yhteisöllisyys ja dialogi. 

Yhteisöllisessä ilmapiirissä vaikeampienkin asioiden puheeksi ottaminen on helpompaa ja usein silloin kyetään myös luovempiin asioiden ratkaisuihin. Hallituksilla ja asukastoimikunnilla voi yhdessä isännöitsijöiden kanssa olla lähitulevaisuudessa tarve löytää enenevissä määrin keinoja sovinnollisuuden ja avoimen keskustelun edistämiseksi, jotta kaikki asukkaat voivat tuntea olonsa turvalliseksi ja tervetulleeksi omassa kodissaan.